Yritykseni nimeltä Onnen opas tarjoaa tuotetta nimeltä VAPAA ELÄMÄ jolla on syvä henkilökohtainen merkitys minulle, jonka haluan parhaani mukaan tällä kirjoituksella avata.
Minulle vapaa elämä tarkoittaa ensinnäkin itseni näköistä elämää, eli että saan seurata omaa sisäistä ohjaustani jota voisi kutsua mm. omatunnon ääneksi, johdatukseksi ja sydämen poluksi. Se myös tarkoittaa sitä, että pystyn ja uskallan kokea tunteitani, sekä kommunikoimaan niitä sekä mietteitäni ulkomaailmalle. Saattaa kenties kuulostaa helpolle, mutta minulle se ei ole ollut sitä. Vieläkin opettelen kyseisiä asioita ja voin onnekseni todeta edistystä tapahtuneen, ihan mukavissa määrin. Uskon että olen elänyt ihan perinteisen oman ikäpolveni suomalaisen lapsuuden, mikä tarkoittaa sitä että isovanhempani elivät sota-ajat läpi. Heidän elämänsä tärkein asia oli selviytyminen, joten tunteet ja niiden käsittely eivät olleet edes toissijaisia asioita. Sitä vastoin, jos tunteille olisi annettu tilaa, niin se olisi ollut jopa uhkana heidän sekä heidän lastensa hyvinvoinnille. Nuo lapset, niin he edustavat minun vanhempieni sukupolvea. Sukupolvea, joka on opetettu vanhempiensa toimesta kieltämään tunteensa, peittämään ne erilaisten mielen suojamekanismien ja tekemisten alle. Voisin myös väittää ja niin teenkin, että tuon sukupolven yleisin lääke alitajuisiin tunnetukoksiin ja hetkittäisen vapauden tunteen sekä ilon kokemiseen on alkoholi. Vaikka alkoholi turruttaakin tunnetukokset ja antaa niistä hetken vapauden, niin mitään se ei isommin ratkaise. Se on pakokeino, kaukana todellisesta vapaudesta, päihde joka helposti tuo vain lisää vaikeuksia. Minun oma lapsuuteni oli periaatteessa onnellinen ja turvattu, mutta myös normalisoitu alkoholilla. Siinä missä isäni remusi viikonloppuisin ja lomilla täysillä tai ei mitään periaatteella iloa kokeakseen, niin äitini lääkitsi itseään tissuttelemalla. He olivat minulle täysin normaaleja roolimalleja, joilta opin miten paeta itseä, omia tunteita ja vaikeita tilanteita. Tottakai, minulle alkoholi edusti myös turhien estojen poistumista, vapauden tunteen suurta hetkellistä kokemista. Tiedän, että minä, vanhempani sekä myös isovanhempani tekivät parhaansa ja olen siitä kaikille kiitollinen. Vanhempani pystyivät tarjoamaan minulle turvallisen lapsuuden joka oli täynnä hienoja kokemuksia, vaikka sinne mahtui myös päihteiden varjopuolten kokeminen.
He opettivat minulle lähimmäisen rakkautta, luottamusta, kohteliaisuutta ja myötätuntoa, monien muiden kauniiden asioiden lisäksi. Minä olen minä, pitkälti heidän ansiostaan ja viihdyn nahoissani, olen myös oppinut ottamaan vastuuta elämästäni.
Roolimallit ovat kuitenkin roolimalleja ja yhdistettynä omaan voimakkaaseen kokeilun ja kokemisen haluuni, päädyin juomaan ensimmäiset kunnon kännit jo 11-vuotiaana. Kun katson omaa poikaani joka on tällä hetkellä saman ikäinen, minun on hyvin vaikeaa ymmärtää tuota. Yläasteella aloin juomaan vakituisemmin, 14-vuotiaana jo lähes joka viikonloppu. Täysillä tai ei mitään. Se oli sitä vapautta, tai niin ainakin luulin. 16-vuotiaana kokeilin ensimmäisen kerran kannabista jota käytin harvakseltaan useiden vuosien ajan. Kävin ammattikoulun, armeijan ja opiskelin myös insinööriksi. Lähes koko opiskeluajan ryyppäsin pari kertaa viikossa, joskus kolmekin. Huomasin, kuinka elämäni oli pyörinyt samaa oravanpyörää jo vuosien ajan ja muistan pohtineeni että tässäkö nyt on se elämänpolku jollaista haluan kulkea viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Nuo pohdinnat veivät minut vuodeksi vaihto-oppilaaksi Hollantiin jonne lähdin 23-vuotiaana. Siellä hämmästellen totesin, että eihän muut oppilaat juoneetkaan itseään niin känniin kuin pystyivät, saati sitten sallineet itsellensä hölmöä käytöstä sen perusteella. Ihmetyksekseni huomasin myös, että hollantilaiset luokkakaverini eivät juurikaan kannabista käyttäneet, toisin kuin minä ja muut opiskelijakaverini. Me olimme uusien apajien ääressä ja hyödynsimme niitä, päivittäin. Kouluajan olin selvinpäin, mutta heti koulupäivän jälkeen asuntoihimme päästyämme, ellemme sitten kävelleet suoraan kannabiskahvilaan, niin käärimme jointit. Niitä polttelimme sitten iltaan asti, sanontamme ollessa ettei koskaan voi polttaa liikaa, vain tarpeeksi. Aijaijai-jai.
Kun totean, että Suomessa opetettu päihdevalitus oli ainakin minun aikanani totaalisen pielessä, niin pielessä oli myös sekin ajattelutapani ettei kannabiksen käytöstäni olisi haittoja ollut.
Kuukausien päivittäinen käyttö toinen toistaan vahvemmilla lajikkeilla alkoi tuottamaan minulle ahdistusta. Huomasin, että saatoin olla vainoharhainen siten että samaan aikaan tiedostin sen olevan aiheetonta. Tiesin, että kärsin kannabiksen käyttöni varjopuolista, mutta myös sen että sillä se lähtee millä se tulee. Olin siis mieltäni ja omaa onnellisuuttani tuhoavassa riippuvuuden oravanpyörässä, kaukana todellisesta vapaudesta. En voi kuitenkaan väittää ettei kannabiksen käyttöni olisi tuonut minulle myös lukuisia hyviä kokemuksia ja oppeja, sillä kukapa päihteitä käyttäisi, jos niistä vain huonoja kokemuksia saisi. Voin jopa kertoa olevani monesta asiasta kiitollinen, joita päihteet minulle antoivat ja koenkin että toisinaan termi kasvilääke olisi paljon parempi kannabiksesta käytettäväksi. Se mitä muun muassa sain ovat syvempi itsetuntemus, luottamuksellinen asenne sekä mystiset kokemukset, jotain joita materialistinen ja ateistinen mielenosani ei pysty ymmärtämään. Nuo hyvät kokemukset ovat yksi riippuvuudessa pitävistä ansoista, mutta nekään eivät varjopuolia poista. Koin päihteitteni käytöstä syyllisyyttä jota en kuitenkaan pystynyt tunnustamaan itselleni kuin vasta lukuisten vuosien päästä. Osittain tuon johdosta, en pystynyt kokemaan syyllisyyteen viittaavia tunteitani ollenkaan, en edes asiallisen, paikkaansa pitävän ja rakentavan kritiikin muodossa. Kun esimerkiksi lasteni äiti pyysi minulta enemmän vastuun ottamista, niin koin senkin syytökseksi, ja tiesin kyllä miten ja millä sitä paeta. Ei muuta kuin jointti palamaan tai kalja huulille, jolloin pääsi omaan kuplaan turvaan. Tuo turva, niin vaikka siellä niin mukavaa onkin yksin olla, niin samaan aikaan se on vankila. Vankila, joka sulki minut pois ulkomaailmasta ja yhteydestä muihin, jonka muureja vieläkin puran, yksi tiili kerrallaan. Vapaa ja sitä myöten varsin onnellinen elämä houkuttaa ja tiedän etten ole tällä polulla yksin. Minulla on minun tarinani, toisilla toiset, mutta väitän että lähes kaikilla meistä on tuo matka vapauteen käynnissä. Mitä se sitten tarkoittaa, niin yksi tärkeimmistä asioista on omien tunteiden rohkea kohtaaminen, varsinkin niiden jotka ovat pinnallisen mielen suojarakenteiden alla alitajunnassa piilossa. Tapoja oman alitajunnan tukoksien, mukaanlukien pelkojen kohtaamiseen on monia, joista yksi on energiahoito. Tiedän, että materialistis-ateistinen mieli ei tätä seuraavaa ymmärrä, mutta sydämeni sekä omat kokemukseni kertovat sen totuudeksi. Mitä tarkoitan, niin sitä, että me olemme kaikki yhtä, sinä, minä, nuo muut ja kaikki olemassa oleva. Voisin väittää, että pystyt aistimaan esimerkiksi henkilöistä ja asuintiloista erilaisia energioita, siten että ystäväsi voi usein vahvistaa tunteesi. Se johtuu siitä, että sinun aurasi, eli informaatiokenttäsi, yhdistyy toisen henkilön tai tilan auraan. Kommunikoitte siis alitajuntaisesti, ilman että tiede sitä pystyy todistamaan. Se mitä energiahoidoissa usein tapahtuu, on että hoitaja/opas kytkeytyy hoidettavan auraan, jolloin hoitaja voi sukeltaa hoidettavan alitajuntaisiin tunnetukoksiin niitä kokemaan. Kun tuo tunnetukos, eli tukossa oleva tunne-energia tulee kohdatuksi ja koetuksi, kumman tahansa tai molempien toimesta, niin se alkaa purkautumaan ja lopulta vapautumaan. Tunne tunteelta, niitä ollessa lukuisia kerroksia, vapaus kasvaa. Vapaa, aito, itsesi näköinen ja sinulle tarkoitettu elämä alkaa avautua enemmän hetki hetkeltä silmiesi edessä. Matka on pitkä, mutta kaiken kohtaamisen arvoinen. Ymmärrät, että myös kaikki ne kokemasi vastoinkäymiset ovat olleet tienviittoja todellisen olemuksesi äärelle, omia tukoksiasi ja sitä myöten vapauttasi kohtaamaan. Olet onnellinen siitä että olet juuri sinä ja juurikin siinä tilanteessa missä olet. Näet, että elämäsi polku on seikkailu, ja opit kokemaan kiitollisuutta jopa niin sanotuista vastoinkäymisistä. Tiedät, että sinut on viety jonkin tärkeän asian äärelle sitä kokemaan, vain jotta saat nauttia koko ajan suuremmasta vapaudesta. Puhun sinulle, ja samalla puhun itselleni. Minä myös kuljen tätä samaa polkua todellista itseäni kohden ja se onkin ollut todellinen päivätyöni ja intohimoni v. 2014 talvipäivänseisauksesta lähtien. Olen oppinut paljon ja tahdon tarjota oppaana olemisen palveluitani myös sinun käyttöösi. Haasteesi saattavat liittyä riippuvaisuuksiin, minkä suhteen olen valmistellut 12 viikon kurssin, jonka tavoitteena on alkuun siirtyä väärinkäytöstä oikeinkäyttöön ja sen kautta lopulta vapauteen. Tähän kurssiin olen paketoinut oman osaamiseni aiheen tiimoilta monia eri työkaluja hyödyntäen, siten että sen anti olisi mahdollisimman helposti sisäistettävissä, opittavissa ja käyttöönotettavissa. Saattaa olla että olet riippuvuuksista vapaa, tai ettet koe että niistä on sen suurempaa haittaa sinulle. Hyvä niin, se voi hyvinkin olla totta. Elämä on tehty elämistä varten, ja itsensä syyllistäminen siitä on yksi tehokkaimmista tavoista viedä pois omaa vapautta ja onnellisuutta. Koko elämä onkin itseasiassa yksi eriskummallinen paradoksi, täynnä hämmennystä. Se minkä minä koen todeksi, niin ota siitä se minkä haluat, ja ole valmis päästämään irti mistä tahansa mikä ei enää sinua palvele. Vaikka olisitkin riippuvuuksista ja niiden haitoista vapaa, niin silti minulla saattaa olla matkallesi annettavaa. Ehkäpä se liittyy tunnetukoksiin joihin voin tarjota yksilö- ja ryhmäopastuksia, tai kenties elämän henkisiin vinkkeleihin keskittyvä blogini antaa sinulle mielekkäitä pohdinnan aiheita. Oli miten oli, niin iso kiitos siitä kun luit tekstiä tänne saakka. Kiitä myös itseäsi, sillä olet juuri oikeassa paikassa missä ikinä oletkin. Taianomaisin terveisin, Juho Onnen opas Ps. Täällä voit ilmoittaa olevasi kiinnostunut VAPAA ELÄMÄ - kurssista <3
Comments